Lipoödeema (Lipedema) ja rasvaimu

Lipödeemassa (lipedema on suomeksi lipoödeema) elimistön ihonalainen rasva jakautuu siten, että sitä kertyy erityisen paljon alaraajoissa nilkoista ylöspäin. Tilaa tavataan käytännössä yksinomaan naisilla ja omaisuus tulee esille yleensä hormonaalisen aktiivisuuden mukana teini-iässä. Lipödeeman tyypillisin oire on kehon epätasainen rasvan kertyminen erityisesti nilkkojen , säärien ja reisien ja joskus myös käsivarsien alueelle. Tämä ylimääräinen rasvakudos ei palaudu pelkällä laihduttamisella tai liikunnalla, mikä tekee lipoödeemasta monelle pysyvän vaivan ja heikentää elämänlaatua tuntuvasti. Toisaalta, mikäli kyseisenlaisesta rasvan jakautumisesta ei ole vaivaa, ei tutkimusta saati hoitoja toki tarvita.

Tässä artikkelissa kuvataan, mistä lipoödeemassa on kyse, miten sitä hoidetaan ja millainen toimenpide vesisuihkuavusteinen (WAL) rasvaimu sen yhdeksi hoitokeinoksi on. Lisäksi kuvataan toimenpiteeseen liittyviä riskejä ja toipumisaikaan liittyviä seikkoja.

1. Mikä on lipoödeema, a.k.a. lipedema?

Lipoödeema - lipedema - on ensisijaisesti rasvakudoksen häiriö, jonka taustalla on todennäköisesti sekä hormonaalisia että perinnöllisiä tekijöitä. Se voi puhjeta esimerkiksi murrosiässä, raskauden tai vaihdevuosien aikana – elämänvaiheissa, joissa hormonaaliset muutokset ovat voimakkaita. Lipoödeemaan liittyvä runsas raajan rasvakudos kerryttää nestettä ja turpoaa herkästi, minkä seurauksena raajat voivat tuntua raskailta ja olla helposti aristavia sekä mustelma-alttiita.

Esiintyvyys

Arviot lipoödeeman esiintyvyydestä vaihtelevat paljon, mutta joissakin tutkimuksissa on arvioitu, että jopa noin 6–9 prosenttia naisista saattaisi kärsiä lipoödeemaan liittyvistä oireista. Tarkkaa esiintyvyyttä on kuitenkin vaikea määritellä, sillä diagnoosi perustuu usein kliiniseen arvioon – selkeitä ja yhtenäisiä kriteereitä ei ole laajalti sovittu. Ylipaino kerryttää rasvaa koko kehoon, joten ylipainoisella poikkeavan rasvan kertyminen juuri alaraajoihin on usein mahdoton todeta. Ensin tulee painohallinnan keinoin saavuttaa (lähes) normaalipaino, ja vasta sitten voidaan arvioida luotettavasti rasvan jakaumaa.

Kriittinen näkökulma diagnoosiin

Lipödeemalle ei ole olemassa yksiselitteistä kliinistä määritelmää. Tilaa ei myöskään tautiluokitella ja siten sillä ei ole virallista sairausmääritelmää. Rasvan epätavallinen jakautuminen voidaan käsittää sairaudeksi tai omanaisuudeksi ja diagnoosin asettaminen on toisinaan veteen piirretty viiva. Tämän vuoksi lipoödeemaa on voitu diagnosoida eri tavoin eri terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Toiset näkevät lipoödeeman selkeästi erottuvana sairautena, kun taas toiset saattavat tulkita saman oireilun esimerkiksi ylipainoon tai selluliittiin liittyväksi ongelmaksi.

Medikalisaatoita tulee välttää: mikäli rasvan kertyminen alaraajoihin ei aiheuta yksilölle mitään haittaa, ei diagnostiikkaa, saati hoitoa toki tarvita. Osalla potilaista lipoödeema taas on arkea haittaava tila.

2. Mistä voi päätellä, onko kyse lipoödeemasta vai tavallisesta selluliitista?

Moni nainen kärsii niin sanotusta ”appelsiini-ihosta”, eli selluliitista, joka on ihonalaista sidekudosta ja rasvaa sisältävä, usein hormonien ja perimänkin säätelemä ilmiö. Selluliitilla siis tarkoitetaan ihon alaisen rasvan esteettistä ominaisuutta ja se on eri asia kuin lipoödeema. Puhekielessä selluliitilla tarkoitetaan epätasaista, möykkyistä rasvankudosta kun taas lipödeemassa keskeistä on rasvakudoksen määrä raajassa.

 Alla on kuitenkin muutamia eroja ja yhtäläisyyksiä:

  1. Kipu ja aristus

    • Lipoödeema: Alueilla voi esiintyä kipua, kosketusarkuutta ja herkkää mustelma-alttiutta. Myös turvotus ja raskas olo ovat tavallisia.

    • Selluliitti: Se voi näyttää epätasaiselta ja kuoppaiselta, mutta siihen ei yleensä liity merkittävää kipua, mustelmaherkkyyttä tai turvotusta.

  2. Jakautuminen

    • Lipoödeema: Rasvan kertyminen on yleensä symmetristä, ja se keskittyy eritoten reisiin, nilkkoihin ja sääriin sekä joskus käsivarsiin. Jalkaterät ja kämmenet ovat hoikat ja syntyy niin sanottu ”mansetti-ilmiö” raajan alaosaan. Usein alavartalo on kuin eriparia ylävartalon kanssa vyötäröstä ylöspäin nainen on hoikka, mutta jalkoihin on kertynyt huomattavasti rasvaa.

    • Selluliitti: Voi esiintyä laaja-alaisesti reisissä ja pakaroissa, mutta sen tarkka sijainti ja näkyvyys vaihtelevat. Se ei yleensä rajaudu yhtä terävästi eikä aiheuta mansetti-ilmiötä.

  3. Reagointi painonpudotukseen ja liikuntaan

    • Lipoödeema: Rasvakudos ei pienene odotetussa suhteessa muuhun kehoon nähden, vaikka laihduttaisi tai lisäisi liikuntaa. Painonhallinta ja liikunta ovat silti tärkeitä, mutta ne eivät poista lipoödeemaa.

    • Selluliitti: Usein säännöllinen liikunta, lihaskunnon kohottaminen ja terveellinen ruokavalio auttavat ainakin jonkin verran vähentämään tai häivyttämään näkyvää selluliittia.

  4. Turvotus ja mustelmat

    • Lipoödeema: Turvotusherkkyyttä saattaa esiintyä, ei kuitenkaan kuoppaturvostusta, missä painaluksesta jää iholle hitaasti palautuva kuoppa. Mustelmia voi syntyä helposti. Myös kävely tai kevytkin kosketus voi aiheuttaa arkuutta.

    • Selluliitti: Ei tavallisesti johda merkittävään turvotukseen tai herkkään mustelma-alttiuteen.

  5. Pitkällä aikavälillä

    • Lipoödeema: Jos raajoissa on pitkään huomattava rasvaylimäärä, se voi altistaa varsinaiselle lymfakierron häiriölle mistä puolestaan voi seurata kudosmuutoksia ja turvotusta.

    • Selluliitti: Vaikka selluliitti voi lisääntyä iän myötä ja kehonkoostumuksen muuttuessa, se ei ole varsinainen sairaus eikä johda toiminnallisiin ongelmiin kuin lipoödeema.

3. Lipoödeeman hoitovaihtoehdot

Lipoödeemaa ei valitettavasti voida parantaa pysyvästi pelkästään ruokavaliolla, liikunnalla tai lääkityksellä. Yleinen hoitostrategia tähtää oireiden lievittämiseen, turvotuksen vähentämiseen ja kivunhallintaan. Tyypillisesti hoitoon voi kuulua:

  1. Painonhallinta: Painonhallinta on a ja o. Jos rasva valmiiksi jakautuu alaraajoihin, on odotettavaa että myös ylipainon mukanaan tuoma rasvaylimäärä kertyy juuri alaraajoihin pahentaen oireita. Ylipaino tulee ensin saada hallintaan ja vasta sitten voidana luotettavasti arvioida rasvajakauman ominaisuuksia. Lipoödeemaan liittyvää rasvakudosta ei usein vähene painonhallinnalla odotetussa suhteessa muuhun vartaloon nähden vaan jää sitkeästi paikalleen alaraajoihin.  Terveellisestä ruokavaliosta ja säännöllisestä liikunnasta on hyötyä myös koettujen oireiden ja turvotuksen suhteen. Painonhallinta voi myös estää lipoödeemaan usein liittyvän ylipainon pahentumista.

  2. Kompressiohoito: Yleensä käytetään lääkinnällisiä hoitosukkia tai -hihoja. Kompression tarkoituksena on vähentää nesteen kertymistä kudokseen ja lievittää siten turvotusta ja kipua.

  3. Fysioterapia ja lymfaterapia: Lymfaterapia, eli manuaalinen lymfahieronta, edistää ylimääräisen nesteen poistumista kehosta. Lisäksi liikkuvuutta ja lihaskuntoa tukeva fysioterapia voi auttaa pitämään oireita kurissa.

  4. Kirurginen hoito: Viimeisenä vaihtoehtona voi olla kirurginen rasvakudoksen poisto, esimerkiksi WAL-rasvaimu. Rasvaimu on varteenotettava vaihtoehto vaikeimmissa lipoödeematapauksissa tai silloin, kun konservatiiviset hoitomuodot eivät riitä. Tämän artikkelin loppuosassa keskitytään erityisesti WAL-rasvaimuun.

4. WAL-rasvaimu, ja sen riskit lipoödeeman hoidossa

Mikä on WAL-rasvaimu ja miksi se on suositeltava lipoödeemassa?

WAL (Water Assisted Liposuction) eli vesisuihkuavusteinen rasvaimu on menetelmä, joka on kehitetty tehostamaan rasvaimua. Menetelmä perustuu siihen, että rasvakudokseen johdetaan ohut vesisuihku, joka irrottaa rasvasoluja ympäröivästä kudoksesta hellävaraisemmin kuin perinteinen rasvaimu. Tämä vähentää kudosvaurioita ja mahdollistaa tarkemman tuloksen.

WAL-rasvaimun etuna on sen kyky eriyttää rasvakudos tehokkaasti ilman, että ympäröivä sidekudos vaurioituu liiaksi.

Toimenpiteen kulku

  1. Esitutkimus ja suunnittelu: Ennen rasvaimua tehdään perusteellinen konsultaatio. Kirurgi arvioi, mihin alueisiin hoito on tarpeen kohdistaa, sekä kuinka laajaa rasvanpoistoa tarvitaan ja onko hoito tarpeen porrastaa useampaan toimenpide kertaan.

  2. Anestesia: Useimmiten lipoödeeman hoitoon tehtävä rasvaimu tehdään yleisanestesiassa.

  3. Rasvakudoksen irrottaminen ja imeminen vesisuihkulla: Itse toimenpiteessä kudokseen johdetaan ohut neste-suihku. Tämä nestesuihku irrottaa rasvakudosta ilman, että se repii herkästi kudoksia tai verisuonia rikki.

  4. Viimeistely ja jälkihoito: Lopuksi alue suljetaan pienillä ompeleilla tai teipeillä, ja potilaalle puetaan kompressiovaate tai -sukka, joka auttaa vähentämään leikkauksen jälkeistä turvotusta ja edesauttaa ihon palautumista. Tukitekstiili- ja asentohoitoon sitoutuminen leikkauksen jälkeen on olennaista. Raajan rasvaimun jälkeinen turvotus on usein huomattavaa. Jalkoja tulee pitää saatujen ohjeiden mukaisesti kohoasennossa ja sairaslomaa tarvitaan usein useampi viikko toimenpiteen jälkeen. Turvotuksen vuoksi laadukas, napakka tukitekstiili on olennaisen tärkeä. Usein tekstiilin joutuu päivittämään toipumisvaiheessa kun turvotus vähenee ja alkuperäinen tukihousu jää löysäksi.

WAL-rasvaimun riskit ja mahdolliset haitat

Kuten kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin, myös rasvaimuun liittyy omat riskinsä ja mahdolliset haittavaikutuksensa.

  1. Verenvuoto, mustelmat ja turvotus
    On yleistä, että toimenpidealueelle muodostuu mustelmia ja se turpoaa leikkauksen jälkeen.

  2. Infektiot
    Kaikkiin leikkauksiin liittyy infektioriski, mutta se on harvinainen huolellisen leikkaus- ja jälkihoidon ansiosta. Infektion merkkejä ovat punoitus, lämpöily ja lisääntynyt kipu.

  3. Hermovauriot
    Rasvaimun aikana tuntohermoja ”tönitään”, mistä voi aiheutua leikkauksen jälkeen tuntomuutoksia puutumista, pistelyä, tunnon heikentymistä tai kipua. Yleensä tunto palautuu ajan myötä, mutta joissain harvinaisissa tapauksissa hermovaurio voi olla pysyvä. Liikehermon vaurioituminen toimenpiteessä on hyvin harvinaista.

  4. Arpimuodostus
    Rasvaimussa tehdään pieniä haavoja iholle kanyylin viemistä varten, ja nämä arvet ovat yleensä suhteellisen huomaamattomia. Säärten imussa on ihon verenkiertovaurion riski olemassa, ja tästä voi seurata pigmenttimuutoksia tai arpea iholle. Arpimuodostus ovat yksilöllisiä ja riippuvat myös ihotyypistä.

Olen kirjoittanut erillisen tekstin WAL-rasvaimumenetelmästä.

5. Toipuminen ja jälkihoito

Välitön toipuminen

Ison imun jälkeen on suositeltavaa jäädä sairaalaan seurantaan. Suurin osa potilaista kotiutuu samana tai seuraavana päivänä toimenpiteestä riippuen nukutuksesta, yksilöllisestä voinnista ja leikkausalueen laajuudesta. Alkuun voi esiintyä turvotusta, mustelmia ja herkkyyttä hoitoalueella. Nämä ovat luonnollisia reaktioita, jotka helpottavat yleensä muutamassa viikossa.

Kompression käyttö

Kirurgin ohjeiden mukaisesti kompressiosukkia, -hihoja tai -vaatteita käytetään usein jatkuvasti kuuakusien ajan, jotta turvotus pysyy kurissa ja iho kiinnittyy tasaisesti uuteen muotoonsa. Kompressio estää nesteen kertymistä kudoksiin ja on siksi tärkeä osa leikkauksen jälkeistä hoitoa.

Liikkuminen ja fyysinen aktiviteetti

Toipumista edistävästä kuntoutuksesta saa ohjeet leikkaavalta kirurgilta. Kevyttä liikkumista, kuten kävelyä, suositellaan mahdollisimman pian toimenpiteen jälkeen lyhyitä aikoja, sillä liike parantaa verenkiertoa ja vähentää veritulpan muodostumisen riskiä. Raskaampaa liikuntaa ja voimakasta rasitusta on syytä välttää noin muutaman viikon ajan tai ohjeiden mukaisesti. Useimmat palaavat kevyiden työtehtävien pariin noin 2-4 viikon kuluttua leikkauksesta, mutta toipuminen on yksilöllistä. Suotavaa on, että jalat saa välillä nostettua ylös turvotusta helpottamaan.

Seurantakäynnit

Jälkitarkastuksen sovitaan yksilöllisesti. Loppukontrolli on vasta vuoden kohdalla.  Joissain tapauksissa useampi seurantakäynti on tarpeen.

6. Onko VASER uusin vaihtoehto?

VASER on rasvaimun yhteydessä käytettävä, ultraäänitekniikkaan perustuva moderni menetelmä/ laite. Tekniikka säästää myös kudoksia ja tarjoaa tietyille potilaille. 

Allekirjoittanut kouluttautuu  paraikaa tekniikkaan ja lisätietoa menetelmästä lipoödeemakirurgiassa tulee sivuille myöhemmin.

7. Hyödyt ja realistiset odotukset

Raajan rasvaimu voi merkittävästi parantaa lipoödeemapotilaan elämänlaatua. Kipuja, turvotusta ja mustelmien muodostumista voi olla selvästi vähemmän, kun ylimääräinen, oireisuuten taipuvainen rasvakudos poistetaan. Lisäksi liikkuminen helpottuu ja jokapäiväinen jaksaminen voi kohentua. Kirurgian tavoitteena ei ole pelkästään esteettinen parannus, vaan myös toiminnallisten haittojen, kuten kivun, vähentäminen.

Leikkaus ei välttämättä poista koettuja oireita kokonaan, vaan potilas saattaa edelleen tarvita kompressiohoitoa tai muuta konservatiivista hoitoa. Kirurgian onnistunut lopputulos riippuu myös potilaan sitoutumisesta terveellisiin elämäntapoihin ja jälkihoidon ohjeiden noudattamisesta erityisesti välittömästä leikkauksen jälkeisestä hoidosta.

8. Yhteenveto

Lipoödeema on rasvakudoksen sairaus/ominaisuus, jota ei voi parantaa pelkällä ruokavaliolla tai liikunnalla. Perushoitona ovat painonhallinta, kompressiohoito, fysioterapia ja mahdollisesti lymfaterapia. Kirurginen hoito – erityisesti vesisuihkuavusteinen WAL-rasvaimu – antaa monelle potilaalle merkittävää helpotusta oireisiin, kuten kipuihin ja turvotukseen, ja parantaa siten elämänlaatua.

WAL-rasvaimu on suhteellisen turvallinen toimenpide, jossa riski kudosvaurioihin on pieni. Silti jokainen leikkaus sisältää omat riskinsä, kuten infektio- ja hermovaurioriskin. Toipumisessa on tärkeää käyttää kompressiovaatteita ja noudattaa kirurgin muita jälkihoito-ohjeita huolellisesti. Leikkaushoitoa harkitaan normaali tai lähes normaalipainoisille potilaille.

Jos omaan kehoon on kertynyt rasvaa etenkin sääriin ja reisiin siten, että rasvan määrä on epäsuhtainen muuhin vartaloon nähden ja alueet aristavat, ovat alttiita turpoamaan ja mustelmat syntyvät helposti, ja jos painonpudotus tai liikunta eivät korjaa tilannetta, kyseessä saattaa olla lipoödeema. Koska lipoödeemaa ei ole määritelty yksiselitteisin kriteerein, diagnostiikka on haastavaa.